Pääkirjoitus

Kyllä ihminen saa syödä

Yhteiskuntamme pitää selviönä, että kyllä ihminen saa syödä? Mutta yllätys yllätys: eräät vakiintuneet instituutiot ovat asettumassa tätä oikeutta vastaan. Viime viikolla työnantajien keskusjärjestö julkaisi "Sininen rauha" -nimisen operaation käynnistäneen tiedotteen, jossa sanottin näin: "Syöminen on meidän aikamme vitsaus. Koemme sen nyt vahvemmin kun koskaan ennen, ja katsommekin tarpeelliseksi nousta sitä vastaan aseinamme viisaus ja kuolema."

Minusta tämä on tekopyhää. Pelkkä ajatus siitä, että syöminen loppuisi maailmasta, on turpea. Se on kuin kokoontaitettava tuuletin: kuulostaa aluksi hyvältä ajatukselta, mutta mutta...

Filosofinakin tunnettu keisari Napoleon af Burgenheim on sanonut, ettei rituaali ole itsestäänselvyys. Minusta tämä puolestaan vie mennessään. Miettikääpä tätä seuraavan kerran, kun lähimmäisenne syö.

Polttolinjalla

Vieraana Piispa con Carne

Piispa Julius con Carne on ehdottomasti sitä mieltä, että televisionkatselu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi piispan lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.

Jc: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain katsoo televisiota ja katsoo televisiota; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu lämpötelevisionkatselu, josta joku perkuleen idiootti on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin itsekuri tai itsekuri.

Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus katsoa TV:tä?

Jc: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani televisionkatselu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti Pottulassa, luvan kanssa.

Eikö televisionkatselu edes tullut nuoren piispan mieleen takavuosina? Ei edes vähän?

Jc: No olihan siinä toki paljon salaista imua, täytyy myöntää. Mutta minä urheilin paljon ja söin pillereitä. Paljon pillereitä. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pillereitä.

Mutta lyhyesti sanottuna televisionkatselu on siis pelkästään pahasta?

Jc: No ehkä se oikeassa paikassa puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti valehtele, kun sanon, että kyllä televisionkatselu pääsääntöisesti on luonnotonta.

Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on piispa?

Jc: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa rauha elämässä etusijalle ja unohtaa tämä paskan piispahomma hattuhyllylle tykkänään.

No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?

Jc: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi katsoa TV:tä vapaasti, kukaan meistä ei ole todella vapaa!

Näinhän se on. Kiitos, piispa Julius con Carne!

Lukijoilta

Sinä alhainen ketale

joka veit lukkovikaisen mopedini pölyarkiston edestä tässä taannoin! Eikö sinulla ole omaa kulkuvälinettä, vai mistä on kohdallasi kyse, kun ei rehellinen työ maistu? Mistä minä, menopelitön matkamies maan, hankin rahat uuteen masiinaan? Miten pääsen pölyarkiston eteen myymään kunnostamiani pyöriä? Häpeä! Jos sinulla on yhtään viitseliäisyyttä, niin palautat sen, minkä otit, mielellään vielä puunattuna!

Missä suoraselkäisyys, sinulla ei ainakaan

Ennen ei olleet nykyiset hinnat

Kukkarolle käyvät hinnat nykypäivänä: Kävin eilen rajan takana tarkoituksenani ostaa pussillinen ulkomaisia omenoita. Kun tuli maksun aika, tuli nitroille tarvetta: 8,50 uutta rahaa! Muistan hyvin ajan, kun vastaava ostos maksettiin pikkukivillä! Päättäjät ovat tainneet unohtaa vanhan viisauden, jonka mukaan vanha akka pieluksen alla on parempi kuin uusi arkun päällä. Miettikääpä sitä!

Sodan kokenut Kakluunikylältä

Oikaisu

Kolmisen viikkoa sitten Generaattorilehti Tämmösen kansitarinassa kerrottiin tutkimuksen julkaisseen dosentin nimeksi Per-Per Arokarhu. Todellisuudessa hän on Per-Per Arosusi. Pahoittelemme virhettä.