Pääkirjoitus

Kyllä ihminen saa pelata roolipelejä

Heräätkö sinäkin silloin tällöin siihen tosiasiaan, että kyllä ihminen saa pelata roolipelejä? Mutta yllätys yllätys: eräät vakiintuneet instituutiot ovat asettumassa tätä oikeutta vastaan. Viime viikolla työnantajien keskusjärjestö julkaisi "Oranssi viisaus" -nimisen operaation käynnistäneen tiedotteen, jossa sanottin näin: "Roolipelaaminen on meidän aikamme vitsaus. Koemme sen nyt vahvemmin kun koskaan ennen, ja katsommekin tarpeelliseksi nousta sitä vastaan aseinamme kuolema ja rakkaus."

Minusta tämä on täyttä valetta. Pelkkä ajatus siitä, että roolipelaaminen loppuisi maailmasta, on turpea. Se on kuin pehmeä ansa: kuulostaa aluksi hyvältä ajatukselta, mutta mutta...

Filosofinakin tunnettu piispa Paolo af Burgenheim on sanonut, ettei rakkaus ole itsestäänselvyys. Minusta tämä puolestaan on outoa. Miettikääpä tätä seuraavan kerran, kun lähimmäisenne pelaa roolipelejä.

Polttolinjalla

Vieraana Paavi von Afäär

Paavi Ali Ben von Afäär on ehdottomasti sitä mieltä, että rauhoittuminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi paavin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.

Av: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain rauhoittuu ja rauhoittuu; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu kumirauhoittuminen, josta joku perhanan kaista on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin käytöstavat tai rauha.

Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus rauhoittua?

Av: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani rauhoittuminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti Pottulassa, luvan kanssa.

Eikö rauhoittuminen edes tullut nuoren paavin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?

Av: No olihan siinä toki melkoisesti salaista himon kohdetta, täytyy myöntää. Mutta minä juoksin paljon ja söin sinappia. Paljon sinappia. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti sinappia.

Mutta lyhyesti sanottuna rauhoittuminen on siis pelkästään pahasta?

Av: No ehkä se tarkkaan suunniteltuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti ole kohtuuton, kun sanon, että kyllä rauhoittuminen pääsääntöisesti on täysin sopimatonta.

Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on paavi?

Av: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa käytöstavat elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perkuleen paavihomma hattuhyllylle tykkänään.

No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?

Av: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi rauhoittua vapaasti, kukaan meistä ei voi olla ylpeä itsestään!

Näinhän se on. Kiitos, paavi Ali Ben von Afäär!

Lukijoilta

Sinä alhainen rikollinen

joka veit arvokkaan rollaattorini pölyarkiston edestä toissapäivänä kymppiuutisten aikana! Eikö sinulla ole omaa kulkuvälinettä, vai mistä on kohdallasi kyse, kun minulta riistit liikkumiskyvyn? Mistä minä, lonkkavikainen eläkeläinen, hankin rahat uuteen masiinaan? Miten pääsen pölyarkiston eteen myymään pulliani? Häpeä! Jos sinulla on yhtään rehtiyttä, niin palautat sen, minkä otit, mielellään vielä uuden veroisena!

Missä hyvä tahto, missä ei

Ahneuttako vain ovat nykyiset hinnat

Kukkarolle käyvät hinnat nykypäivänä: Kävin eilen rajan takana tarkoituksenani ostaa pari kiloa juureksia. Kun tuli maksun aika, tämä ukko suuttui: 9,50 uutta rahaa! Muistan hyvin ajan, kun vastaava ostos tuli tervehdyksen kyytipoikana! Päättäjät ovat tainneet unohtaa vanhan viisauden, jonka mukaan vanha kulta kamarissa on parempi kuin nokka mullassa. Miettikääpä sitä!

Elämänkokemusta Virnumäeltä

Oikaisu

Kolmisen viikkoa sitten Generaattorilehti Tämmösen Polttolinjalla-palstalla julkaistiin valheellisesti, että muukalaisroolipelaaminen olisi nousemassa olympialajiksi. Näin ei kuitenkaan ole. Pahoittelemme virhettä.