Pääkirjoitus

Kyllä ihminen saa syödä

Yhteiskuntamme pitää selviönä, että kyllä ihminen saa syödä? Mutta yllätys yllätys: eräät vakiintuneet instituutiot ovat asettumassa tätä oikeutta vastaan. Viime viikolla senaatti julkaisi "Keltainen voima" -nimisen operaation käynnistäneen tiedotteen, jossa sanottin näin: "Syöminen on meidän aikamme vitsaus. Koemme sen nyt vahvemmin kun koskaan ennen, ja katsommekin tarpeelliseksi nousta sitä vastaan aseinamme rauha ja sota."

Minusta tämä on totisinta totta. Pelkkä ajatus siitä, että syöminen loppuisi maailmasta, on haiseva. Se on kuin kauko-ohjattu hattu: kuulostaa aluksi hyvältä ajatukselta, mutta mutta...

Filosofinakin tunnettu paavi Pierre Cashenberg on sanonut, ettei rituaali ole itsestäänselvyys. Minusta tämä puolestaan vie mennessään. Miettikääpä tätä seuraavan kerran, kun lähimmäisenne syö.

Polttolinjalla

Vieraana Puhemies af Burgenheim

Puhemies Julius af Burgenheim on ehdottomasti sitä mieltä, että juominen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi puhemiehen lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.

Ja: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain juo ja juo; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu sarjatulijuominen, josta joku samperin kahjo on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin itsenäisyys tai käytöstavat.

Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus juoda?

Ja: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani juominen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti avaruudessa, luvan kanssa.

Eikö juominen edes tullut nuoren puhemiehen mieleen takavuosina? Ei edes vähän?

Ja: No olihan siinä toki runsaasti salaista viehätystä, täytyy myöntää. Mutta minä juoksin paljon ja söin pillereitä. Paljon pillereitä. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pillereitä.

Mutta lyhyesti sanottuna juominen on siis pelkästään pahasta?

Ja: No ehkä se pieninä annoksina puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti liioittele, kun sanon, että kyllä juominen pääsääntöisesti on paholaisesta.

Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on puhemies?

Ja: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa kauneus elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perkuleen puhemieshomma hattuhyllylle tykkänään.

No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?

Ja: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi juoda vapaasti, kukaan meistä ei voi olla ylpeä itsestään!

Näinhän se on. Kiitos, puhemies Julius af Burgenheim!

Lukijoilta

Sinä vastuuton nuorisomme häpeä

joka veit arvokkaan pyöräni kirjaston edestä joskus tässä syksyllä! Eikö sinulla ole parempaa tekemistä, vai mistä on kohdallasi kyse, kun ei se viereinen kulkupeli kelvannut? Mistä minä, lonkkavikainen opiskelija, hankin rahat uuteen masiinaan? Miten pääsen kirjaston eteen myymään halpoja laatukelloja? Häpeä! Jos sinulla on yhtään rehtiyttä, niin palautat sen, minkä otit, mielellään vielä kiillotettuna!

Missä vastuuntunto, missä ei

Vaivana nykyiset hinnat

Ahneuttako vain ovat hinnat nykypäivänä: Kävin eilen lähikaupassa tarkoituksenani ostaa muutamia pottuja. Kun tuli maksun aika, tuli nitroille tarvetta: 7,50 uutta rahaa! Muistan hyvin ajan, kun vastaava ostos maksoi kolme puupenniä! Päättäjät ovat tainneet unohtaa vanhan viisauden, jonka mukaan vanha akka pieluksen alla on parempi kuin uusi turpeessa. Miettikääpä sitä!

Kaiken tietävä Raspikannakselta

Oikaisu

Viime viikon Generaattorilehti Tämmösen Polttolinjalla-palstalla annettiin ymmärtää totuuden vastaisesti, että työnukkuminen olisi nousemassa olympialajiksi. Näin ei kuitenkaan ole. Pahoittelemme virhettä.