Pääkirjoitus

Kyllä ihminen saa syödä

Heräätkö sinäkin silloin tällöin siihen tosiasiaan, että kyllä ihminen saa syödä? Mutta yllätys yllätys: eräät vakiintuneet instituutiot ovat asettumassa tätä oikeutta vastaan. Viime viikolla maamme suurin yliopisto julkaisi "Vihreä kuolema" -nimisen operaation käynnistäneen tiedotteen, jossa sanottin näin: "Syöminen on meidän aikamme vitsaus. Koemme sen nyt vahvemmin kun koskaan ennen, ja katsommekin tarpeelliseksi nousta sitä vastaan aseinamme kokonaisuuden taju ja voima."

Minusta tämä on täyttä valetta. Pelkkä ajatus siitä, että syöminen loppuisi maailmasta, on turpea. Se on kuin älykäs vatkain: kuulostaa aluksi hyvältä ajatukselta, mutta mutta...

Filosofinakin tunnettu tohtori Paolo Mähönen on sanonut, ettei kuolema ole itsestäänselvyys. Minusta tämä puolestaan jättää pahan maun suuhun. Miettikääpä tätä seuraavan kerran, kun lähimmäisenne syö.

Polttolinjalla

Vieraana Apotti Feebleham

Apotti Julius Feebleham on ehdottomasti sitä mieltä, että piereskely on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi apotin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.

JF: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain piereskelee ja piereskelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu kotipiereskely, josta joku paskan hullu on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin vanhustenpalvonta tai vanhustenpalvonta.

Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus piereskellä?

JF: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani piereskely oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti Pottulassa, luvan kanssa.

Eikö piereskely edes tullut nuoren apotin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?

JF: No olihan siinä toki melkoisesti salaista imua, täytyy myöntää. Mutta minä kävin punttisalilla paljon ja söin pillereitä. Paljon pillereitä. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pillereitä.

Mutta lyhyesti sanottuna piereskely on siis pelkästään pahasta?

JF: No ehkä se ammattimaisesti suoritettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti ole kohtuuton, kun sanon, että kyllä piereskely pääsääntöisesti on luonnotonta.

Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on apotti?

JF: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa nautiskelu elämässä etusijalle ja unohtaa tämä samperin apottihomma hattuhyllylle tykkänään.

No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?

JF: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi piereskellä vapaasti, kukaan meistä ei voi olla ylpeä itsestään!

Näinhän se on. Kiitos, apotti Julius Feebleham!

Lukijoilta

Sinä vastuuton nuorisomme häpeä

joka veit perintöpyöräni museon edestä joskus tässä syksyllä! Eikö sinulla ole parempaa tekemistä, vai mistä on kohdallasi kyse, kun pitää tuommoista mennä tekemään? Mistä minä, masentunut eläkeläinen, hankin rahat uuteen masiinaan? Miten pääsen museon eteen myymään tyhjiä pulloja? Häpeä! Jos sinulla on yhtään rehtiyttä, niin palautat sen, minkä otit, mielellään vielä uuden veroisena!

Missä kunniallisuus, siellä petos

Ennen ei olleet nykyiset hinnat

Korkeita ovat hinnat nykypäivänä: Kävin eilen supermarketissa tarkoituksenani ostaa kassillinen pottuja. Kun tuli maksun aika, tuli nitroille tarvetta: 8,50 uutta rahaa! Muistan hyvin ajan, kun vastaava ostos oli veteraanille ilmainen! Päättäjät ovat tainneet unohtaa vanhan viisauden, jonka mukaan vanha kolikko kamarissa on parempi kuin kokka arkun päällä. Miettikääpä sitä!

Sodan kokenut Hinkalomäeltä

Oikaisu

Kuunvaihteessa Generaattorilehti Tämmösen Polttolinjalla-palstalla annettiin ymmärtää totuuden vastaisesti, että meteorilaiskottelu olisi nousemassa olympialajiksi. Näin ei kuitenkaan ole. Pahoittelemme virhettä.