Pääkirjoitus

Kyllä ihminen saa katsoa TV:tä

Pidämme usein itsestäänselvänä tosiasiana, että kyllä ihminen saa katsoa TV:tä? Mutta yllätys yllätys: eräät vakiintuneet instituutiot ovat asettumassa tätä oikeutta vastaan. Viime viikolla maamme suurin yliopisto julkaisi "Keltainen rituaali" -nimisen operaation käynnistäneen tiedotteen, jossa sanottin näin: "Televisionkatselu on meidän aikamme vitsaus. Koemme sen nyt vahvemmin kun koskaan ennen, ja katsommekin tarpeelliseksi nousta sitä vastaan aseinamme rakkaus ja sota."

Minusta tämä jättää pahan maun suuhun. Pelkkä ajatus siitä, että televisionkatselu loppuisi maailmasta, on turpea. Se on kuin analoginen eliminaattori: kuulostaa aluksi hyvältä ajatukselta, mutta mutta...

Filosofinakin tunnettu kapteeni Ulf Mähönen on sanonut, ettei armo ole itsestäänselvyys. Minusta tämä puolestaan on täyttä valetta. Miettikääpä tätä seuraavan kerran, kun lähimmäisenne katsoo televisiota.

Polttolinjalla

Vieraana Kreivi von Afäär

Kreivi Klaus von Afäär on ehdottomasti sitä mieltä, että rauhoittuminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi kreivin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.

Kv: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain rauhoittuu ja rauhoittuu; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu plasmarauhoittuminen, josta joku perkuleen nuija on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin itsekuri tai lukutaito.

Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus rauhoittua?

Kv: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani rauhoittuminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti keittiössä, luvan kanssa.

Eikö rauhoittuminen edes tullut nuoren kreivin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?

Kv: No olihan siinä toki hitusen salaista himoittavaa, täytyy myöntää. Mutta minä luin paljon ja söin ruisleipää. Paljon ruisleipää. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti ruisleipää.

Mutta lyhyesti sanottuna rauhoittuminen on siis pelkästään pahasta?

Kv: No ehkä se oikein kohdennettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti suurentele asiaa, kun sanon, että kyllä rauhoittuminen pääsääntöisesti on tuhoavaa.

Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on kreivi?

Kv: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa itsekuri elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perkuleen kreivihomma hattuhyllylle tykkänään.

No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?

Kv: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi rauhoittua vapaasti, kukaan meistä ei ole todella vapaa!

Näinhän se on. Kiitos, kreivi Klaus von Afäär!

Lukijoilta

Sinä alhainen ketale

joka veit rikkinäisen mopedini museon edestä nokosteni aikana! Eikö sinulla ole aikaa käydä terapiassa, vai mistä on kohdallasi kyse, kun pitää tuommoista mennä tekemään? Mistä minä, masentunut eläkeläinen, hankin rahat uuteen masiinaan? Miten pääsen museon eteen myymään tyhjiä pulloja? Häpeä! Jos sinulla on yhtään kunnollisuutta, niin palautat sen, minkä otit, mielellään vielä samassa kunnossa!

Missä vastuuntunto, siellä petos

Mieltä vaivaa nykyiset hinnat

Ennen ei olleet hinnat nykypäivänä: Kävin eilen torilla tarkoituksenani ostaa pari kiloa porkkanoita. Kun tuli maksun aika, piti säätää kuulolaitetta ja kysyä uudelleen: 7,50 uutta rahaa! Muistan hyvin ajan, kun vastaava ostos maksoi noin kymmeneksen tuosta! Päättäjät ovat tainneet unohtaa vanhan viisauden, jonka mukaan vanha perintö kamarissa on parempi kuin eukko turpeessa. Miettikääpä sitä!

Veteraani Kakluuniraitilta

Oikaisu

Kuunvaihteessa Generaattorilehti Tämmösen kansitarinassa kerrottiin tutkimuksen julkaisseen dosentin nimeksi Erik-Klaus Suppukeno. Todellisuudessa hän on Erik-Klaus Suppulurkki. Pahoittelemme virhettä.