Pääkirjoitus

Kyllä ihminen saa rauhoittua

Heräätkö sinäkin silloin tällöin siihen tosiasiaan, että kyllä ihminen saa rauhoittua? Mutta yllätys yllätys: eräät vakiintuneet instituutiot ovat asettumassa tätä oikeutta vastaan. Viime viikolla papisto julkaisi "Sininen tietoisuus" -nimisen operaation käynnistäneen tiedotteen, jossa sanottin näin: "Rauhoittuminen on meidän aikamme vitsaus. Koemme sen nyt vahvemmin kun koskaan ennen, ja katsommekin tarpeelliseksi nousta sitä vastaan aseinamme viisaus ja tietoisuus."

Minusta tämä vie mennessään. Pelkkä ajatus siitä, että rauhoittuminen loppuisi maailmasta, on turpea. Se on kuin orgaaninen pursotin: kuulostaa aluksi hyvältä ajatukselta, mutta mutta...

Filosofinakin tunnettu kreivi Felix Mähönen on sanonut, ettei viisaus ole itsestäänselvyys. Minusta tämä puolestaan on tuulesta temmattua. Miettikääpä tätä seuraavan kerran, kun lähimmäisenne rauhoittuu.

Polttolinjalla

Vieraana Johtaja Feebleham

Johtaja Klaus Feebleham on ehdottomasti sitä mieltä, että ryypiskely on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi johtajan lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.

KF: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain ryypiskelee ja ryypiskelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu avaruusryypiskely, josta joku perhanan kahjo on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin kauneus tai lukutaito.

Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus ryypiskellä?

KF: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani ryypiskely oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti keittiössä, luvan kanssa.

Eikö ryypiskely edes tullut nuoren johtajan mieleen takavuosina? Ei edes vähän?

KF: No olihan siinä toki jonkin verran salaista himon kohdetta, täytyy myöntää. Mutta minä kävin punttisalilla paljon ja söin ruisleipää. Paljon ruisleipää. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti ruisleipää.

Mutta lyhyesti sanottuna ryypiskely on siis pelkästään pahasta?

KF: No ehkä se tarkkaan suunniteltuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti suurentele asiaa, kun sanon, että kyllä ryypiskely pääsääntöisesti on paholaisesta.

Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on johtaja?

KF: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa lukutaito elämässä etusijalle ja unohtaa tämä helvatan johtajahomma hattuhyllylle tykkänään.

No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?

KF: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi ryypiskellä vapaasti, kukaan meistä ei ole todella vapaa!

Näinhän se on. Kiitos, johtaja Klaus Feebleham!

Lukijoilta

Sinä alhainen rikollinen

joka veit perintömopedini tuosta taloni edestä nokosteni aikana! Eikö sinulla ole aikaa käydä terapiassa, vai mistä on kohdallasi kyse, kun minulta riistit liikkumiskyvyn? Mistä minä, köyhä kotiäiti, hankin rahat uuteen masiinaan? Miten pääsen tuosta taloni eteen myymään tyhjiä pulloja? Häpeä! Jos sinulla on yhtään rehtiyttä, niin palautat sen, minkä otit, mielellään vielä korkojen kanssa!

Missä säädyllisyys, täällä se ei ole

Korkeita ovat nykyiset hinnat

Ennen ei olleet hinnat nykypäivänä: Kävin eilen naapurissa tarkoituksenani ostaa kassillinen perunoita. Kun tuli maksun aika, sotaveteraanin veri kiehahti: 7,50 uutta rahaa! Muistan hyvin ajan, kun vastaava ostos maksoi noin kymmeneksen tuosta! Päättäjät ovat tainneet unohtaa vanhan viisauden, jonka mukaan vanha kolikko virsussa on parempi kuin uusi arkun päällä. Miettikääpä sitä!

Veteraani Kyrsäkaupungista

Oikaisu

Viime maanantaina Generaattorilehti Tämmösen Polttolinjalla-palstalla julkaistiin harhaanjohtavasti, että turbotelevisionkatselu olisi nousemassa olympialajiksi. Näin ei kuitenkaan ole. Pahoittelemme virhettä.