Pääkirjoitus

Kyllä ihminen saa ryypiskellä

Heräätkö sinäkin silloin tällöin siihen tosiasiaan, että kyllä ihminen saa ryypiskellä? Mutta yllätys yllätys: eräät vakiintuneet instituutiot ovat asettumassa tätä oikeutta vastaan. Viime viikolla hallitus julkaisi "Sininen tietoisuus" -nimisen operaation käynnistäneen tiedotteen, jossa sanottin näin: "Ryypiskely on meidän aikamme vitsaus. Koemme sen nyt vahvemmin kun koskaan ennen, ja katsommekin tarpeelliseksi nousta sitä vastaan aseinamme raha ja maailma."

Minusta tämä on outoa. Pelkkä ajatus siitä, että ryypiskely loppuisi maailmasta, on kuvottava. Se on kuin räjähtävä piiska: kuulostaa aluksi hyvältä ajatukselta, mutta mutta...

Filosofinakin tunnettu paroni Tor-Björn Cashenberg on sanonut, ettei rakkaus ole itsestäänselvyys. Minusta tämä puolestaan on totisinta totta. Miettikääpä tätä seuraavan kerran, kun lähimmäisenne ryypiskelee.

Polttolinjalla

Vieraana Tohtori Feebleham

Tohtori Julius Feebleham on ehdottomasti sitä mieltä, että sikailu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi tohtorin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.

JF: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain sikailee ja sikailee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu sarjatulisikailu, josta joku perhanan dorka on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin itsekuri tai hyväntekeväisyys.

Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus sikailla?

JF: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani sikailu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kadulla, luvan kanssa.

Eikö sikailu edes tullut nuoren tohtorin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?

JF: No olihan siinä toki jonkin verran salaista vetovoimaa, täytyy myöntää. Mutta minä kävin punttisalilla paljon ja söin pillereitä. Paljon pillereitä. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pillereitä.

Mutta lyhyesti sanottuna sikailu on siis pelkästään pahasta?

JF: No ehkä se pieninä annoksina puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti liioittele, kun sanon, että kyllä sikailu pääsääntöisesti on luonnotonta.

Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on tohtori?

JF: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa kauneus elämässä etusijalle ja unohtaa tämä helvatan tohtorihomma hattuhyllylle tykkänään.

No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?

JF: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi sikailla vapaasti, kukaan meistä ei voi olla ylpeä itsestään!

Näinhän se on. Kiitos, tohtori Julius Feebleham!

Lukijoilta

Sinä inhottava rikollinen

joka veit perintökuorma-autoni lähikaupan edestä nokosteni aikana! Eikö sinulla ole parempaa tekemistä, vai mistä on kohdallasi kyse, kun ei rehellinen työ maistu? Mistä minä, menopelitön työtön, hankin rahat uuteen masiinaan? Miten pääsen lähikaupan eteen myymään himmeleitä? Häpeä! Jos sinulla on yhtään rehtiyttä, niin palautat sen, minkä otit, mielellään vielä uuden veroisena!

Missä rehellisyys, missä kohtuus

Kohonneet ovat nykyiset hinnat

Korkeita ovat hinnat nykypäivänä: Kävin eilen automarketissa tarkoituksenani ostaa kassillinen perunoita. Kun tuli maksun aika, tuli nitroille tarvetta: 7,50 uutta rahaa! Muistan hyvin ajan, kun vastaava ostos tuli tervehdyksen kyytipoikana! Päättäjät ovat tainneet unohtaa vanhan viisauden, jonka mukaan vanha akka suussa on parempi kuin kokka pikkulassa. Miettikääpä sitä!

Kaiken tietävä Sillikylältä

Oikaisu

Eilisessä Generaattorilehti Tämmösen kansitarinassa kerrottiin tutkimuksen julkaisseen dosentin nimeksi Hans-Johan Puuluoto. Todellisuudessa hän on Hans-Johan Puuaarnio. Pahoittelemme virhettä.