Pelastakaamme koivikot!

Tutkimus on hätäkarjaisu luonnon puhtauden puolesta

Tutkimusten mukaan koivikot ovat ihanteellista kasvumaastoa.

Häly on yllättävän vähäistä Leipsingin yliopiston boralogian luentosalissa 9045, vaikka tilaisuus on jo alkanut. Dosentti Per-Johan Suppupuu näyttää yleisölle vielä lämpimiä kohupreparaatteja uuden tutkimuksensa aineistosta. Preparaatteja, joiden viesti on selvä: tienrakennusvimma on tuhoamassa koivikot.

"Globaalitalouden kannalta kehitys on tietysti suotavaa", Suppupuu myöntyy, "mutta tietääkö moni boralogikaan, että koivikot tarjoavat hyvän kasvupaikan kevätesikoille ja nuppuvatuille?" dosentti kysyy.

Koivikot ovat siis katoamassa.

Tilaisuuden jälkeen dosentti jakaa ehdotuksia kehityksen pysäyttämiseksi. Aktivistinakin tunnettu Suppupuu ei säästele tunteissaan: "On taisteltava vastaan: poltettava rintaliivit ja huudettava kadulta iskeviä lauseita!" hän jyrähtää.

Ehkä dosentilla on jo sopiva iskulause mielessä? "Kyllä sitä on mietitty: esimerkiksi 'Viipula vaapula vot, pelastakaamme koivikot'", Suppupuu ehdottaa.

Päivä luulussa kootti

Toimittaja vieraili paikallisessa oppilaitoksessa

Jugbaumin koulussa - eli "Jugiksessa" - oppilaat talsivat välitunnilla paremman puutteessa viemärikansien luona. Pikku-Sira, 7, kertoo toimittajalle suositulla luotti-kielellä hyperaktiivisesti: "Lui mootti! Lunun miotti lumeni niotti lun ootti Lura siotti!" Sillä tavalla... Ainakin tuntien välit ovat siis kunnossa. Miltäs itse koulunkäynti maistuu? "Melko mämmiltä", Sira tulostaa pitkän miettimisen jälkeen. "Tosin luikka äötti lusittaa raotti..." hän tunnustaa.

Niin tai näin, paroteemikko Edver Jugbaumin nimeä kantava opinahjo on saanut runsaasti palkintoja opettajien taholta. "Erityisesti vanhimmat oppilaat ovat olleet tyytyväisiä koulun toimintaan", kertoo filometriikkaa opettava Laula "Nini" Liitilahti, "ja siihen olemme osaltamme pyrkineetkin. Ainoita todellisia uhkia tälle ovat suolikaasut luokassa, joihin johtokunta onkin puuttunut lisäämällä salaista kuria."

Myös koulun keittiö on imenyt suosiota omalla tontillaan. Ruokalajit kuten turskaliemi ja ankeriashake rapuleivässä ovat takuulla jättäneet pysyvän jäljen oppilaiden tajuntaan. "Oppilaat syövät sitä, mitä annetaan, kunhan tuoteselosteita vähän käsitellään", ruokalasta vahvistetaan.

Sananen menneestä maailmasta

Juuri tämä päivä on silloin tällöin se kaipaamamme pelon majakka, ja kaiken lisäksi sitä ei silmin aisti. Tartu siihen ja näet, miten tulevaisuus kasvaa.