Generaattorilehti Tämmöne on puhtaasti huumorimielessä tehty nettijulkaisu, jonka vakavuusarvo on viimeisten mittausten mukaan nolla. Tarkoituksena on lähinnä viihdyttää tekijäänsä, mutta myös vieraat saavat miellyttyä.
Sivuston sisältö on pääsääntöisesti tekstigeneraattoreiden arpomaa. Tekstin mahdollisesti sisältämät viittaukset todellisiin henkilöihin, paikkoihin tai tapahtumiin ovat siis sattumaa. Mitään oikeudellista vastuuta ei kanneta.
Täysin uuden lehden voit arpoa painamalla alalaidan (työpöytäversio) tai sivuvalikon (mobiiliversio) Satunnainen lehti -linkkiä.
Ok, hyväksyn ja ymmärrän!
Jos et voi hyväksyä ja/tai et ymmärtänyt, sulje selain ja hanki apua
Toimittajamme lohduton kuvaus demokratistien ja anarkistien välisen sodan runtelemasta maasta.Maailmalta »
Paolo Pongham on juuri julkaissut uuden runoteoksen, joka ei jätä ketään kylmäksi.>Kulttuuri »
Jähmeähkö alkemistimme kohtaa tänään vihulaisen, joka kokee elämänsä yllätyksen!
Sarjakuvat »
Tutkimusten mukaan vatukot ovat ihanteellista kasvumaastoa.
Häly on yllättävän vähäistä Stanbunin yliopiston teokologian luentosalissa 7793, vaikka tutkimuksen pitäisi olla vain yksi muiden joukossa. Dosentti Erik-Erik Suuaro näyttää yleisölle vielä lämpimiä kohulevykkeitä uuden tutkimuksensa aineistosta. Levykkeitä, joiden viesti on selvä: tienrakennusvimma on tuhoamassa vatukot.
"Rahatalouden kannalta kehitys on tietysti suotavaa", Suuaro myöntyy, "mutta tietääkö moni teokologikaan, että vatukot tarjoavat hyvän kasvupaikan mustavarpaille ja aho-orvokeille?" dosentti kysyy.
Vatukot ovat siis katoamassa.
Tilaisuuden jälkeen dosentti jakaa ehdotuksia kehityksen pysäyttämiseksi. Aktivistinakin tunnettu Suuaro ei säästele tunteissaan: "On taisteltava vastaan: poltettava kutsuntalaput ja huudettava kadulta iskeviä lauseita!" hän töräyttää.
Ehkä dosentilla on jo sopiva iskulause mielessä? "Kyllä sitä on mietitty: esimerkiksi 'Tillin tallin tot, suojelkaamme vatukot'", Suuaro ehdottaa.
Forsrotin koulussa - eli "Forsiksessa" - oppilaat tappelevat välitunnilla touhukkaasti köysitelineiden luona. Pikku-Jukka, 7, kertoo toimittajalle suositulla entsi-kielellä iloisesti: "Ei montsi! Enun mintsi emeni nintsi en ontsi Ekka juntsi!" Aivan... Ainakin tuntien välit ovat siis kunnossa. Miltäs itse koulunkäynti maistuu? "Vähän kakalta", Jukka töräyttää, katse seiniä kiertäen. "Tosin eekka lintsi esittaa rantsi..." hän tunnustaa.
Niin tai näin, akanomi Alhand Forsrotin nimeä kantava opinahjo on saanut runsaasti ylistystä kaupungin johdon taholta. "Kaikesta huolimatta nuorimmat oppilaat ovat olleet tyytyväisiä koulun toimintaan", kertoo kurinomiaa opettava Jukma "Raka" Sitasalo, "ja siihen olemme osaltamme pyrkineetkin. Ainoita todellisia uhkia tälle ovat kurinpito-ongelmat luokassa, joihin johtokunta onkin puuttunut lisäämällä perinteistä järjestystä."
Myös koulun keittiö on imenyt ansiota omalla tontillaan. Ruokalajit kuten nieriäsose ja turskahake turskavaahdolla ovat takuulla jättäneet pysyvän lommon oppilaiden makuaistiin. "Oppilaat syövät sitä, mitä muutkin, kunhan tuoteselosteita vähän käsitellään", ruokalasta vahvistetaan.
Menneisyys on tai ei ole se kaipaamamme kaiken uuden simpukka, joskaan sitä ei ole karvoihin katsominen. Pysähdy miettimään ja näet, miten tulevaisuus lähtee lentoon.