Ylentäkäämme lehtimetsät!

Tutkimus on hätäpurkaus luonnonmukaisuuden puolesta

Tutkimusten mukaan lehtimetsät ovat ihanteellista kasvumaastoa.

Häly on korvatseisauttava Leipbunin yliopiston raplologian luentosalissa 4543, vaikka tilaisuus on jo alkanut. Dosentti Erik-Jörgen Hakkuususi näyttää yleisölle vinon pinon kohupreparaatteja uuden tutkimuksensa aineistosta. Preparaatteja, joiden viesti on selvä: tienrakennusvimma on tuhoamassa lehtimetsät.

"Globaalitalouden kannalta kehitys on tietysti suotavaa", Hakkuususi myöntyy, "mutta tietääkö moni raplologikaan, että lehtimetsät tarjoavat hyvän kasvupaikan myöhäiskelloille ja pensasmansikoille?" dosentti kysyy.

Lehtimetsät ovat siis katoamassa.

Tilaisuuden jälkeen dosentti jakaa ehdotuksia kehityksen pysäyttämiseksi. Aktivistinakin tunnettu Hakkuususi ei säästele tunteissaan: "On taisteltava vastaan: pukeuduttava säkkiin ja huudettava kadulta iskeviä lauseita!" hän sylkäisee.

Ehkä dosentilla on jo sopiva iskulause mielessä? "Kyllä sitä on mietitty: esimerkiksi 'Viipula vaapula vät, ylentäkäämme lehtimetsät'", Hakkuususi ehdottaa.

Päivä luulussa kootsama

Toimittaja vieraili paikallisessa oppilaitoksessa

Lönnmanin koulussa - eli "Lönniksessä" - oppilaat telmivät välitunnilla ponnettomasti asfaltilla. Pikku-Sika, 8, kertoo toimittajalle suositulla luotsama-kielellä seuraavaa: "Lui mootsama! Lunun miotsama lumeni niotsama lun ootsama Luka siotsama!" Jaahas. Ainakin tuntien välit ovat siis kunnossa. Miltäs itse koulunkäynti maistuu? "Vähän mämmiltä", Sika laukaisee ujosti. "Tosin lutikka maotsama luisee haotsama..." hän tunnustaa.

Niin tai näin, parologi Alver Lönnmanin nimeä kantava opinahjo on saanut runsaasti kehuja vanhempien taholta. "Kaikki paitsi viranomaiset ovat olleet tyytyväisiä koulun toimintaan", kertoo bionomiaa opettava Jukja "Sani" Liitala, "ja siihen olemme osaltamme pyrkineetkin. Ainoita todellisia uhkia tälle ovat tappelut rappusten takana, joihin johtokunta onkin puuttunut lisäämällä salaista sanktiointia."

Myös koulun keittiö on kerännyt suosiota omalla tontillaan. Ruokalajit kuten sipuliliemi ja rapusiivut ankeriasvaahdolla ovat takuulla jättäneet pysyvän lommon oppilaiden ruokahaluun. "Oppilaat syövät sitä, mitä oudompiakin ruokia, kunhan aterimia vähän käsitellään", ruokalasta vahvistetaan.

Ajatus juuri nyt

Menneisyys on monesti se kaipaamamme ihanaisuuden viestintuoja, tosin sitä ei aina näe. Tartu tilaisuuteen ja näet, miten elämä laajenee.