Kuninkaaksi puistikot!

Tutkimus on hätähuuto luonnon puolesta

Tutkimusten mukaan puistikot ovat ihanteellista kasvumaastoa.

Häly on vaikuttava Tuteenan yliopiston entralogian luentosalissa 1243, vaikka tilaisuuden aiheena on mykkä luonto. Dosentti Heinz-Mihail Aropelto näyttää yleisölle useita sarjoja kohulevykkeitä uuden tutkimuksensa aineistosta. Levykkeitä, joiden viesti on selvä: liikakansoitus on tuhoamassa puistikot.

"Rahatalouden kannalta kehitys on tietysti suotavaa", Aropelto myöntyy, "mutta tietääkö moni entralogikaan, että puistikot tarjoavat hyvän kasvupaikan kevätmustikoille ja varsiputkille?" dosentti kysyy.

Puistikot ovat siis katoamassa.

Tilaisuuden jälkeen dosentti jakaa ehdotuksia kehityksen pysäyttämiseksi. Aktivistinakin tunnettu Aropelto ei säästele sanojaan: "On taisteltava vastaan: noustava barrikaadeille ja huudettava kadulta iskeviä lauseita!" hän sylkäisee.

Ehkä dosentilla on jo sopiva iskulause mielessä? "Kyllä sitä on mietitty: esimerkiksi 'Eelin keelin kot, kuninkaaksi puistikot'", Aropelto ehdottaa.

Päivä luulussa kootti

Toimittaja vieraili paikallisessa oppilaitoksessa

Huntbrentin koulussa - eli "Huntiksessa" - oppilaat notkuvat välitunnilla ponnettomasti käytävillä. Pikku-Pertsa, 9, kertoo toimittajalle suositulla luotti-kielellä hyperaktiivisesti: "Lui mootti! Lunun miotti lumeni niotti lun ootti Lurtsa peotti!" Niinpä tietysti. Ainakin tuntien välit ovat siis kunnossa. Miltäs itse koulunkäynti maistuu? "Tosi siedettävältä", Pertsa tulostaa pitkän miettimisen jälkeen. "Tosin luikka äötti lunhottaa iotti..." hän tunnustaa.

Niin tai näin, parologi Alver Huntbrentin nimeä kantava opinahjo on saanut runsaasti kehuja kaupungin johdon taholta. "Totta puhuen vain nuorimmat oppilaat ovat olleet tyytyväisiä koulun toimintaan", kertoo matemasofiaa opettava Pirkni "Kasi" Martmalahti, "ja siihen olemme osaltamme pyrkineetkin. Ainoita todellisia uhkia tälle ovat suolikaasut opettajien keskuudessa, joihin johtokunta onkin puuttunut lisäämällä kunnon järjestystä."

Myös koulun keittiö on rohmunnut huomiota omalla tontillaan. Ruokalajit kuten seitikeitto ja sipuliperkuu ankeriasvaahdolla ovat takuulla jättäneet pysyvän lommon oppilaiden tajuntaan. "Oppilaat syövät sitä, mitä ihmiset ennen vanhaan, kunhan ruokailutiloja vähän käsitellään", ruokalasta vahvistetaan.

Tuuma menneestä maailmasta

Tulevaisuus on usein se kaipaamamme uskon horisontti, vaikka sitä ei ole karvoihin katsominen. Tartu siihen ja näet, miten elämä sähköistyy.