Ylentäkäämme hetteiköt!

Tutkimus on hätämerkki luonnonläheisyyden puolesta

Tutkimusten mukaan hetteiköt ovat harakanesikoille ihanteellista kasvumaastoa.

Häly on yllättävän vähäistä Brandennardin yliopiston tektralogian luentosalissa 9607, vaikka tutkimuksen pitäisi olla vain yksi muiden joukossa. Dosentti Uve-Richard Suppuhakkuu näyttää yleisölle aimo läjän kohupapereita uuden tutkimuksensa aineistosta. Papereita, joiden viesti on selvä: liikakansoitus on tuhoamassa hetteiköt.

"Vientitalouden kannalta kehitys on tietysti suotavaa", Suppuhakkuu myöntyy, "mutta tietääkö moni tektralogikaan, että hetteiköt tarjoavat hyvän kasvupaikan harakanesikoille ja harakanesikoille?" dosentti kysyy.

Hetteiköt ovat siis katoamassa.

Tilaisuuden jälkeen dosentti jakaa ehdotuksia kehityksen pysäyttämiseksi. Aktivistinakin tunnettu Suppuhakkuu ei säästele vihaansa: "On taisteltava vastaan: kahlehdittava itsensä puuhun ja huudettava kadulta iskeviä lauseita!" hän töräyttää.

Ehkä dosentilla on jo sopiva iskulause mielessä? "Kyllä sitä on mietitty: esimerkiksi 'Himpun limpun höt, ylentäkäämme hetteiköt'", Suppuhakkuu ehdottaa.

Päivä naulussa kootti

Toimittaja vieraili paikallisessa oppilaitoksessa

Forsvikin koulussa eli "Forsiksessa" oppilaat notkuvat välitunnilla touhukkaasti köysitelineiden luona. Pikku-Jusla, 8, kertoo toimittajalle suositulla naatti-kielellä hyperaktiivisesti: "Nai mootti! Nanun miitti nameni niitti nan ootti Nasla juutti!" Niinpä tietysti... Ainakin tuntien välit ovat siis kunnossa. Miltäs itse koulunkäynti maistuu? "Tosikäytävältä", Jusla tulostaa pitkän miettimisen jälkeen. "Tosin nalsa biitti nasittaa raatti..." hän tunnustaa.

Niin tai näin, akani Edvin Forsvikin nimeä kantava opinahjo on saanut runsaasti palkintoja kaupungin johdon taholta. "Totta puhuen vain viranomaiset ovat olleet tyytyväisiä koulun toimintaan", kertoo astronomiaa opettava Jusla "Tila" Ellala, "ja siihen olemme osaltamme pyrkineetkin. Ainoita todellisia uhkia tälle ovat tuhmat puheet rappusten takana, joihin johtokunta onkin puuttunut lisäämällä voimakasta kuria."

Myös koulun keittiö on rohmunnut suosiota omalla tontillaan. Ruokalajit kuten ankeriaspasta ja nieriäsäleet leivässäleivässä ovat takuulla jättäneet pysyvän lommon oppilaiden ruokavalioon. "Oppilaat syövät sitä, mitä annetaan, kunhan henkilökuntaa vähän ehostetaan", ruokalasta vahvistetaan.