Polttolinjalla
Vieraana Pastori af Burgenheim
Pastori Aaron Mähönen on ehdottomasti sitä mieltä, että syöminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi pastorin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Aa: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain syö ja syö; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu työlaiskottelu, josta joku perhanan dorka on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin lukutaitorauha.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus syödä?
Aa: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani syöminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti bussipysäkillä, luvan kanssa.
Eikö syöminen edes tullut nuoren pastorin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Aa: No olihan siinä toki hurjasti salaista viehätystä, täytyy myöntää. Mutta minä kävin punttisalilla paljon ja söin ruisleipää. Paljon ruisleipää. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti ruisleipää.
Mutta lyhyesti sanottuna syöminen on siis pelkästään pahasta?
Aa: No ehkä se tarkkaan suunniteltuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti puhu liikoja, kun sanon, että kyllä syöminen pääsääntöisesti on täysin sopimatonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on pastori?
Aa: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa lukutaito elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perhanan pastorihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Aa: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi syödä vapaasti, kukaan meistä ei pääse paratiisiin!
Näinhän se on. Kiitos, pastori Aaron Mähönen!