Polttolinjalla
Vieraana Apotti af Burgenheim
Apotti Mount Feebleham on ehdottomasti sitä mieltä, että ammuskelu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi apotin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Ma: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain ammuskelee ja ammuskelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu kenttäsyöminen, josta joku perhanan kahjo on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin hyväntekeväisyysitsekuri.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus ammuskella?
Ma: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani ammuskelu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kaapissa, luvan kanssa.
Eikö ammuskelu edes tullut nuoren apotin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Ma: No olihan siinä toki melkoisesti salaista viehätystä, täytyy myöntää. Mutta minä luin paljon ja söin pillereitä. Paljon pillereitä. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pillereitä.
Mutta lyhyesti sanottuna ammuskelu on siis pelkästään pahasta?
Ma: No ehkä se oikeassa paikassa puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti suurentele asiaa, kun sanon, että kyllä ammuskelu pääsääntöisesti on luonnotonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on apotti?
Ma: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa hyväntekeväisyys elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perhanan apottihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Ma: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi ammuskella vapaasti, kukaan meistä ei voi olla ylpeä itsestään!
Näinhän se on. Kiitos, apotti Mount Feebleham!