Rauhoittakaa rämeiköt!

Tutkimus on hätäkarjaisu luonnonmukaisuuden puolesta

Tutkimusten mukaan rämeiköt ovat varpumuuraimille ihanteellista kasvumaastoa.

Häly on kuin mäntymetsän humina Elen yliopiston onlologian luentosalissa 3210, vaikka tilaisuus on jo alkanut. Dosentti Jörgen-Erik Peltokarhu näyttää yleisölle vinon pinon kohudioja uuden tutkimuksensa aineistosta. Dioja, joiden viesti on selvä: tienrakennusvimma on tuhoamassa rämeiköt.

"Nykytalouden kannalta kehitys on tietysti suotavaa", Peltokarhu myöntyy, "mutta tietääkö moni onlologikaan, että rämeiköt tarjoavat hyvän kasvupaikan varpumuuraimille ja varpumuuraimille?" dosentti kysyy.

Rämeiköt ovat siis katoamassa.

Tilaisuuden jälkeen dosentti jakaa ehdotuksia kehityksen pysäyttämiseksi. Aktivistinakin tunnettu Peltokarhu ei säästele sanojaan: "On taisteltava vastaan: kerättävä jättimäinen nimilista ja huudettava kadulta iskeviä lauseita!" hän jyrähtää.

Ehkä dosentilla on jo sopiva iskulause mielessä? "Kyllä sitä on mietitty: esimerkiksi 'Yks ja kaks ja köt, rauhoittakaa rämeiköt'", Peltokarhu ehdottaa.

Päivä eulussa kolefantteli

Toimittaja vieraili paikallisessa oppilaitoksessa

Huntbaumin koulussa eli "Huntiksessa" oppilaat leikkivät välitunnilla innokkaasti asfaltilla. Pikku-Pertta, 6, kertoo toimittajalle suositulla elefantteli-kielellä iloisesti: "Ei molefantteli! Enun milefantteli emeni nilefantteli en olefantteli Ertta pelefantteli!" Jaahas... Ainakin tuntien välit ovat siis kunnossa. Miltäs itse koulunkäynti maistuu? "Melkokivalta", Pertta kihertää, katse seiniä kiertäen. "Tosin entsa malefantteli eisee halefantteli..." hän tunnustaa.

Niin tai näin, parodogi Silvia Huntbaumin nimeä kantava opinahjo on saanut runsaasti suitsutusta opettajien taholta. "Kaikesta huolimatta kouluhallituksen jäsenet ovat olleet tyytyväisiä koulun toimintaan", kertoo filotiikkaa opettava Pertta "Lasa" Pirksasalo, "ja siihen olemme osaltamme pyrkineetkin. Ainoita todellisia uhkia tälle ovat sairastelut opettajien keskuudessa, joihin johtokunta onkin puuttunut lisäämällä salaista hellyyttä."

Myös koulun keittiö on imenyt ansiota omalla tontillaan. Ruokalajit kuten nieriäliemi ja nieriämurska kääreessäkääreessä ovat takuulla jättäneet pysyvän jäljen oppilaiden muistoihin. "Oppilaat syövät sitä, mitä ihmiset ennen vanhaan, kunhan ruokailutiloja vähän vahvistetaan", ruokalasta vahvistetaan.