Polttolinjalla
Vieraana Tohtori Mähönen
Tohtori Elmer Cashenberg on ehdottomasti sitä mieltä, että rauhoittuminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi tohtorin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
EM: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain rauhoittuu ja rauhoittuu; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu naurukiroilu, josta joku helvatan hullu on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin kauneusperhe.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus rauhoittua?
EM: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani rauhoittuminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kiertoradalla, luvan kanssa.
Eikö rauhoittuminen edes tullut nuoren tohtorin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
EM: No olihan siinä toki runsaasti salaista vetovoimaa, täytyy myöntää. Mutta minä urheilin paljon ja söin muusia. Paljon muusia. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti muusia.
Mutta lyhyesti sanottuna rauhoittuminen on siis pelkästään pahasta?
EM: No ehkä se ammattimaisesti suoritettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti ole kohtuuton, kun sanon, että kyllä rauhoittuminen pääsääntöisesti on syntiä.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on tohtori?
EM: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa kauneus elämässä etusijalle ja unohtaa tämä helvatan tohtorihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
EM: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi rauhoittua vapaasti, kukaan meistä muista ei nauti elämästään!
Näinhän se on. Kiitos, tohtori Elmer Cashenberg!