Polttolinjalla
Vieraana Amiraali von Afäär
Amiraali Raul Cashenberg on ehdottomasti sitä mieltä, että juominen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi amiraalin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Rv: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain juo ja juo; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu metsästyslaiskottelu, josta joku samperin kaista on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin nautiskeluperhe.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus juoda?
Rv: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani juominen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kansakoulussa, luvan kanssa.
Eikö juominen edes tullut nuoren amiraalin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Rv: No olihan siinä toki jonkin verran salaista himon kohdetta, täytyy myöntää. Mutta minä rukoilin paljon ja söin kalaa. Paljon kalaa. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti kalaa.
Mutta lyhyesti sanottuna juominen on siis pelkästään pahasta?
Rv: No ehkä se oikein kohdennettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti liioittele, kun sanon, että kyllä juominen pääsääntöisesti on paholaisesta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on amiraali?
Rv: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa nautiskelu elämässä etusijalle ja unohtaa tämä samperin amiraalihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Rv: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi juoda vapaasti, kukaan meistä ei ole turvassa!
Näinhän se on. Kiitos, amiraali Raul Cashenberg!