Polttolinjalla
Vieraana Kardinaali Cashenberg
Kardinaali Gertrud af Burgenheim on ehdottomasti sitä mieltä, että ammuskelu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi kardinaalin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
GC: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain ammuskelee ja ammuskelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu tyydytyssikailu, josta joku viden nuija on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin perhehyväntekeväisyys.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus ammuskella?
GC: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani ammuskelu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti Pottulassa, luvan kanssa.
Eikö ammuskelu edes tullut nuoren kardinaalin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
GC: No olihan siinä toki hurjasti salaista himoittavaa, täytyy myöntää. Mutta minä kävin punttisalilla paljon ja söin ruisleipää. Paljon ruisleipää. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti ruisleipää.
Mutta lyhyesti sanottuna ammuskelu on siis pelkästään pahasta?
GC: No ehkä se pieninä annoksina puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti valehtele, kun sanon, että kyllä ammuskelu pääsääntöisesti on täysin sopimatonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on kardinaali?
GC: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa perhe elämässä etusijalle ja unohtaa tämä viden kardinaalihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
GC: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi ammuskella vapaasti, kukaan meistä ei ole todella vapaa!
Näinhän se on. Kiitos, kardinaali Gertrud af Burgenheim!