Polttolinjalla
Vieraana Johtaja von Afäär
Johtaja Alfred af Burgenheim on ehdottomasti sitä mieltä, että rauhoittuminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi johtajan lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Av: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain rauhoittuu ja rauhoittuu; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu terminaalisikailu, josta joku samperin nuija on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin käytöstavatitsekuri.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus rauhoittua?
Av: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani rauhoittuminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti bussipysäkillä, luvan kanssa.
Eikö rauhoittuminen edes tullut nuoren johtajan mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Av: No olihan siinä toki melkoisesti salaista himon kohdetta, täytyy myöntää. Mutta minä luin paljon ja söin pillereitä. Paljon pillereitä. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pillereitä.
Mutta lyhyesti sanottuna rauhoittuminen on siis pelkästään pahasta?
Av: No ehkä se oikeassa paikassa puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti suurentele asiaa, kun sanon, että kyllä rauhoittuminen pääsääntöisesti on luonnotonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on johtaja?
Av: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa käytöstavat elämässä etusijalle ja unohtaa tämä samperin johtajahomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Av: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi rauhoittua vapaasti, kukaan meistä ei voi olla ylpeä itsestään!
Näinhän se on. Kiitos, johtaja Alfred af Burgenheim!