Polttolinjalla
Vieraana Puhemies af Burgenheim
Puhemies Napoleon Feebleham on ehdottomasti sitä mieltä, että syöminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi puhemiehen lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Na: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain syö ja syö; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu työlaiskottelu, josta joku perhanan nuija on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin itsenäisyysitsekuri.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus syödä?
Na: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani syöminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kansakoulussa, luvan kanssa.
Eikö syöminen edes tullut nuoren puhemiehen mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Na: No olihan siinä toki hurjasti salaista viehätystä, täytyy myöntää. Mutta minä kävin punttisalilla paljon ja söin ruisleipää. Paljon ruisleipää. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti ruisleipää.
Mutta lyhyesti sanottuna syöminen on siis pelkästään pahasta?
Na: No ehkä se oikein kohdennettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti liioittele, kun sanon, että kyllä syöminen pääsääntöisesti on täysin sopimatonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on puhemies?
Na: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa itsenäisyys elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perhanan puhemieshomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Na: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi syödä vapaasti, kukaan meistä ei ole turvassa!
Näinhän se on. Kiitos, puhemies Napoleon Feebleham!