Polttolinjalla
Vieraana Paroni von Afäär
Paroni Hans af Burgenheim on ehdottomasti sitä mieltä, että kiroilu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi paronin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Hv: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain kiroilee ja kiroilee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu terminaaliammuskelu, josta joku samperin idiootti on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin kauneusitsenäisyys.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus kiroilla?
Hv: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani kiroilu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kaapissa, luvan kanssa.
Eikö kiroilu edes tullut nuoren paronin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Hv: No olihan siinä toki melkoisesti salaista himon kohdetta, täytyy myöntää. Mutta minä luin paljon ja söin pillereitä. Paljon pillereitä. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pillereitä.
Mutta lyhyesti sanottuna kiroilu on siis pelkästään pahasta?
Hv: No ehkä se ammattimaisesti suoritettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti ole kohtuuton, kun sanon, että kyllä kiroilu pääsääntöisesti on luonnotonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on paroni?
Hv: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa kauneus elämässä etusijalle ja unohtaa tämä samperin paronihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Hv: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi kiroilla vapaasti, kukaan meistä muista ei nauti elämästään!
Näinhän se on. Kiitos, paroni Hans af Burgenheim!