Polttolinjalla
Vieraana Tohtori Mähönen
Tohtori Werner Cashenberg on ehdottomasti sitä mieltä, että kiroilu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi tohtorin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
WM: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain kiroilee ja kiroilee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu kielipiereskely, josta joku helvatan kahjo on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin käytöstavathyväntekeväisyys.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus kiroilla?
WM: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani kiroilu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kiertoradalla, luvan kanssa.
Eikö kiroilu edes tullut nuoren tohtorin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
WM: No olihan siinä toki hitusen salaista vetovoimaa, täytyy myöntää. Mutta minä opiskelin paljon ja söin pottuja. Paljon pottuja. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pottuja.
Mutta lyhyesti sanottuna kiroilu on siis pelkästään pahasta?
WM: No ehkä se oikeassa paikassa puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti suurentele asiaa, kun sanon, että kyllä kiroilu pääsääntöisesti on tuhoavaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on tohtori?
WM: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa käytöstavat elämässä etusijalle ja unohtaa tämä helvatan tohtorihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
WM: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi kiroilla vapaasti, kukaan meistä ei voi olla ylpeä itsestään!
Näinhän se on. Kiitos, tohtori Werner Cashenberg!