Polttolinjalla
Vieraana Eversti Mähönen
Eversti Elmer Feebleham on ehdottomasti sitä mieltä, että sikailu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi everstin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
EM: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain sikailee ja sikailee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu miesrauhoittuminen, josta joku helvatan hullu on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin kauneusitsenäisyys.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus sikailla?
EM: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani sikailu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti Pottulassa, luvan kanssa.
Eikö sikailu edes tullut nuoren everstin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
EM: No olihan siinä toki paljon salaista vetovoimaa, täytyy myöntää. Mutta minä juoksin paljon ja söin sinappia. Paljon sinappia. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti sinappia.
Mutta lyhyesti sanottuna sikailu on siis pelkästään pahasta?
EM: No ehkä se ammattimaisesti suoritettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti ole kohtuuton, kun sanon, että kyllä sikailu pääsääntöisesti on pahasta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on eversti?
EM: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa kauneus elämässä etusijalle ja unohtaa tämä helvatan everstihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
EM: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi sikailla vapaasti, kukaan meistä muista ei nauti elämästään!
Näinhän se on. Kiitos, eversti Elmer Feebleham!