Polttolinjalla
Vieraana Lordi con Carne
Lordi Adolf Mähönen on ehdottomasti sitä mieltä, että laiskottelu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi lordin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Ac: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain laiskottelee ja laiskottelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu pilailuhaistattelu, josta joku perkuleen kahjo on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin kauneusvanhustenpalvonta.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus laiskotella?
Ac: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani laiskottelu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kadulla, luvan kanssa.
Eikö laiskottelu edes tullut nuoren lordin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Ac: No olihan siinä toki runsaanlaisesti salaista innostavuutta, täytyy myöntää. Mutta minä matkustelin paljon ja söin sokeria. Paljon sokeria. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti sokeria.
Mutta lyhyesti sanottuna laiskottelu on siis pelkästään pahasta?
Ac: No ehkä se ammattimaisesti suoritettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti ole kohtuuton, kun sanon, että kyllä laiskottelu pääsääntöisesti on degeneroivaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on lordi?
Ac: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa kauneus elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perkuleen lordihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Ac: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi laiskotella vapaasti, kukaan meistä muista ei nauti elämästään!
Näinhän se on. Kiitos, lordi Adolf Mähönen!