Polttolinjalla
Vieraana Rehtori con Carne
Rehtori Karl af Burgenheim on ehdottomasti sitä mieltä, että ryypiskely on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi rehtorin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Kc: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain ryypiskelee ja ryypiskelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu etäammuskelu, josta joku perkuleen nuija on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin käytöstavatlukutaito.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus ryypiskellä?
Kc: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani ryypiskely oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti keittiössä, luvan kanssa.
Eikö ryypiskely edes tullut nuoren rehtorin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Kc: No olihan siinä toki hitusen salaista innostavuutta, täytyy myöntää. Mutta minä opiskelin paljon ja söin pottuja. Paljon pottuja. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pottuja.
Mutta lyhyesti sanottuna ryypiskely on siis pelkästään pahasta?
Kc: No ehkä se oikeassa paikassa puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti suurentele asiaa, kun sanon, että kyllä ryypiskely pääsääntöisesti on tuhoavaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on rehtori?
Kc: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa käytöstavat elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perkuleen rehtorihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Kc: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi ryypiskellä vapaasti, kukaan meistä ei voi olla ylpeä itsestään!
Näinhän se on. Kiitos, rehtori Karl af Burgenheim!