Polttolinjalla
Vieraana Piispa Mähönen
Piispa Per von Afäär on ehdottomasti sitä mieltä, että kiroilu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi piispan lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
PM: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain kiroilee ja kiroilee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu kaasutelevisionkatselu, josta joku helvatan mäntti on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin vanhustenpalvontakäytöstavat.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus kiroilla?
PM: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani kiroilu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti avaruudessa, luvan kanssa.
Eikö kiroilu edes tullut nuoren piispan mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
PM: No olihan siinä toki jonkin verran salaista vetovoimaa, täytyy myöntää. Mutta minä rukoilin paljon ja söin kalaa. Paljon kalaa. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti kalaa.
Mutta lyhyesti sanottuna kiroilu on siis pelkästään pahasta?
PM: No ehkä se tarkkaan suunniteltuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti puhu liikoja, kun sanon, että kyllä kiroilu pääsääntöisesti on paholaisesta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on piispa?
PM: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa vanhustenpalvonta elämässä etusijalle ja unohtaa tämä helvatan piispahomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
PM: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi kiroilla vapaasti, kukaan meistä ei pääse paratiisiin!
Näinhän se on. Kiitos, piispa Per von Afäär!