Polttolinjalla
Vieraana Piispa Mähönen
Piispa Ali Ben con Carne on ehdottomasti sitä mieltä, että roolipelaaminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi piispan lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
AM: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain pelaa roolipelejä ja pelaa roolipelejä; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu vesirauhoittuminen, josta joku helvatan dorka on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin nautiskelurauha.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus pelata roolipelejä?
AM: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani roolipelaaminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti avaruudessa, luvan kanssa.
Eikö roolipelaaminen edes tullut nuoren piispan mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
AM: No olihan siinä toki hurjasti salaista vetovoimaa, täytyy myöntää. Mutta minä kävin punttisalilla paljon ja söin ruisleipää. Paljon ruisleipää. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti ruisleipää.
Mutta lyhyesti sanottuna roolipelaaminen on siis pelkästään pahasta?
AM: No ehkä se oikein kohdennettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti liioittele, kun sanon, että kyllä roolipelaaminen pääsääntöisesti on täysin sopimatonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on piispa?
AM: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa nautiskelu elämässä etusijalle ja unohtaa tämä helvatan piispahomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
AM: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi pelata roolipelejä vapaasti, kukaan meistä ei ole turvassa!
Näinhän se on. Kiitos, piispa Ali Ben con Carne!