Polttolinjalla
Vieraana Paroni von Afäär
Paroni Abdul con Carne on ehdottomasti sitä mieltä, että juominen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi paronin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Av: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain juo ja juo; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu hajunukkuminen, josta joku samperin kaista on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin rauhavanhustenpalvonta.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus juoda?
Av: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani juominen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kaapissa, luvan kanssa.
Eikö juominen edes tullut nuoren paronin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Av: No olihan siinä toki hurjasti salaista himon kohdetta, täytyy myöntää. Mutta minä kävin punttisalilla paljon ja söin ruisleipää. Paljon ruisleipää. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti ruisleipää.
Mutta lyhyesti sanottuna juominen on siis pelkästään pahasta?
Av: No ehkä se pieninä annoksina puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti valehtele, kun sanon, että kyllä juominen pääsääntöisesti on täysin sopimatonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on paroni?
Av: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa rauha elämässä etusijalle ja unohtaa tämä samperin paronihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Av: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi juoda vapaasti, kukaan meistä ei ole todella vapaa!
Näinhän se on. Kiitos, paroni Abdul con Carne!