Polttolinjalla
Vieraana Tohtori Mähönen
Tohtori Simeon Mähönen on ehdottomasti sitä mieltä, että rauhoittuminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi tohtorin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
SM: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain rauhoittuu ja rauhoittuu; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu vesipiereskely, josta joku helvatan idiootti on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin rauharauha.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus rauhoittua?
SM: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani rauhoittuminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kiertoradalla, luvan kanssa.
Eikö rauhoittuminen edes tullut nuoren tohtorin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
SM: No olihan siinä toki hurjasti salaista vetovoimaa, täytyy myöntää. Mutta minä kävin punttisalilla paljon ja söin ruisleipää. Paljon ruisleipää. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti ruisleipää.
Mutta lyhyesti sanottuna rauhoittuminen on siis pelkästään pahasta?
SM: No ehkä se pieninä annoksina puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti valehtele, kun sanon, että kyllä rauhoittuminen pääsääntöisesti on täysin sopimatonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on tohtori?
SM: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa rauha elämässä etusijalle ja unohtaa tämä helvatan tohtorihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
SM: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi rauhoittua vapaasti, kukaan meistä ei ole todella vapaa!
Näinhän se on. Kiitos, tohtori Simeon Mähönen!