Polttolinjalla
Vieraana Kapteeni Cashenberg
Kapteeni Paolo Mähönen on ehdottomasti sitä mieltä, että piereskely on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi kapteenin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
PC: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain piereskelee ja piereskelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu hirvihaistattelu, josta joku viden kaista on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin hyväntekeväisyyskauneus.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus piereskellä?
PC: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani piereskely oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kiertoradalla, luvan kanssa.
Eikö piereskely edes tullut nuoren kapteenin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
PC: No olihan siinä toki hitusen salaista himoittavaa, täytyy myöntää. Mutta minä opiskelin paljon ja söin pottuja. Paljon pottuja. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pottuja.
Mutta lyhyesti sanottuna piereskely on siis pelkästään pahasta?
PC: No ehkä se oikeassa paikassa puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti suurentele asiaa, kun sanon, että kyllä piereskely pääsääntöisesti on tuhoavaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on kapteeni?
PC: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa hyväntekeväisyys elämässä etusijalle ja unohtaa tämä viden kapteenihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
PC: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi piereskellä vapaasti, kukaan meistä ei voi olla ylpeä itsestään!
Näinhän se on. Kiitos, kapteeni Paolo Mähönen!