Polttolinjalla
Vieraana Puhemies af Burgenheim
Puhemies Mount Feebleham on ehdottomasti sitä mieltä, että laiskottelu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi puhemiehen lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Ma: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain laiskottelee ja laiskottelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu ontelolaiskottelu, josta joku perhanan mäntti on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin hyväntekeväisyysperhe.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus laiskotella?
Ma: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani laiskottelu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kansakoulussa, luvan kanssa.
Eikö laiskottelu edes tullut nuoren puhemiehen mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Ma: No olihan siinä toki paljon salaista viehätystä, täytyy myöntää. Mutta minä juoksin paljon ja söin sinappia. Paljon sinappia. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti sinappia.
Mutta lyhyesti sanottuna laiskottelu on siis pelkästään pahasta?
Ma: No ehkä se oikeassa paikassa puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti suurentele asiaa, kun sanon, että kyllä laiskottelu pääsääntöisesti on pahasta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on puhemies?
Ma: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa hyväntekeväisyys elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perhanan puhemieshomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Ma: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi laiskotella vapaasti, kukaan meistä ei voi olla ylpeä itsestään!
Näinhän se on. Kiitos, puhemies Mount Feebleham!