Polttolinjalla
Vieraana Puhemies af Burgenheim
Puhemies Aaron af Burgenheim on ehdottomasti sitä mieltä, että syöminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi puhemiehen lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Aa: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain syö ja syö; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu sähköammuskelu, josta joku perhanan idiootti on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin lukutaitoperhe.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus syödä?
Aa: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani syöminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kansakoulussa, luvan kanssa.
Eikö syöminen edes tullut nuoren puhemiehen mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Aa: No olihan siinä toki runsaanlaisesti salaista viehätystä, täytyy myöntää. Mutta minä matkustelin paljon ja söin sokeria. Paljon sokeria. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti sokeria.
Mutta lyhyesti sanottuna syöminen on siis pelkästään pahasta?
Aa: No ehkä se tarkkaan suunniteltuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti puhu liikoja, kun sanon, että kyllä syöminen pääsääntöisesti on degeneroivaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on puhemies?
Aa: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa lukutaito elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perhanan puhemieshomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Aa: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi syödä vapaasti, kukaan meistä ei pääse paratiisiin!
Näinhän se on. Kiitos, puhemies Aaron af Burgenheim!