Polttolinjalla
Vieraana Apotti af Burgenheim
Apotti Napoleon con Carne on ehdottomasti sitä mieltä, että syöminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi apotin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Na: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain syö ja syö; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu antijuominen, josta joku perhanan dorka on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin itsenäisyyskäytöstavat.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus syödä?
Na: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani syöminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kaapissa, luvan kanssa.
Eikö syöminen edes tullut nuoren apotin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Na: No olihan siinä toki runsaasti salaista viehätystä, täytyy myöntää. Mutta minä urheilin paljon ja söin muusia. Paljon muusia. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti muusia.
Mutta lyhyesti sanottuna syöminen on siis pelkästään pahasta?
Na: No ehkä se oikein kohdennettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti liioittele, kun sanon, että kyllä syöminen pääsääntöisesti on syntiä.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on apotti?
Na: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa itsenäisyys elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perhanan apottihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Na: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi syödä vapaasti, kukaan meistä ei ole turvassa!
Näinhän se on. Kiitos, apotti Napoleon con Carne!