Polttolinjalla
Vieraana Amiraali von Afäär
Amiraali Raul Mähönen on ehdottomasti sitä mieltä, että ryypiskely on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi amiraalin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Rv: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain ryypiskelee ja ryypiskelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu metsästysrauhoittuminen, josta joku samperin hullu on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin nautiskelukäytöstavat.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus ryypiskellä?
Rv: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani ryypiskely oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kansakoulussa, luvan kanssa.
Eikö ryypiskely edes tullut nuoren amiraalin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Rv: No olihan siinä toki jonkin verran salaista himon kohdetta, täytyy myöntää. Mutta minä rukoilin paljon ja söin kalaa. Paljon kalaa. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti kalaa.
Mutta lyhyesti sanottuna ryypiskely on siis pelkästään pahasta?
Rv: No ehkä se oikein kohdennettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti liioittele, kun sanon, että kyllä ryypiskely pääsääntöisesti on paholaisesta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on amiraali?
Rv: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa nautiskelu elämässä etusijalle ja unohtaa tämä samperin amiraalihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Rv: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi ryypiskellä vapaasti, kukaan meistä ei ole turvassa!
Näinhän se on. Kiitos, amiraali Raul Mähönen!