Polttolinjalla
Vieraana Keisari Feebleham
Keisari Pierre Feebleham on ehdottomasti sitä mieltä, että laiskottelu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi keisarin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
PF: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain laiskottelee ja laiskottelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu avaruussikailu, josta joku paskan kahjo on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin hyväntekeväisyysperhe.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus laiskotella?
PF: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani laiskottelu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kadulla, luvan kanssa.
Eikö laiskottelu edes tullut nuoren keisarin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
PF: No olihan siinä toki jonkin verran salaista imua, täytyy myöntää. Mutta minä rukoilin paljon ja söin kalaa. Paljon kalaa. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti kalaa.
Mutta lyhyesti sanottuna laiskottelu on siis pelkästään pahasta?
PF: No ehkä se oikeassa paikassa puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti suurentele asiaa, kun sanon, että kyllä laiskottelu pääsääntöisesti on paholaisesta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on keisari?
PF: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa hyväntekeväisyys elämässä etusijalle ja unohtaa tämä paskan keisarihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
PF: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi laiskotella vapaasti, kukaan meistä ei voi olla ylpeä itsestään!
Näinhän se on. Kiitos, keisari Pierre Feebleham!