Polttolinjalla
Vieraana Professori Feebleham
Professori Felix Cashenberg on ehdottomasti sitä mieltä, että syöminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi professorin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
FF: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain syö ja syö; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu avaruuskiroilu, josta joku paskan hullu on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin itsekurilukutaito.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus syödä?
FF: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani syöminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti keittiössä, luvan kanssa.
Eikö syöminen edes tullut nuoren professorin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
FF: No olihan siinä toki jonkin verran salaista imua, täytyy myöntää. Mutta minä rukoilin paljon ja söin kalaa. Paljon kalaa. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti kalaa.
Mutta lyhyesti sanottuna syöminen on siis pelkästään pahasta?
FF: No ehkä se ammattimaisesti suoritettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti ole kohtuuton, kun sanon, että kyllä syöminen pääsääntöisesti on paholaisesta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on professori?
FF: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa itsekuri elämässä etusijalle ja unohtaa tämä paskan professorihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
FF: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi syödä vapaasti, kukaan meistä muista ei nauti elämästään!
Näinhän se on. Kiitos, professori Felix Cashenberg!