Polttolinjalla
Vieraana Keisari Feebleham
Keisari Alexander Cashenberg on ehdottomasti sitä mieltä, että ammuskelu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi keisarin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
AF: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain ammuskelee ja ammuskelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu plasmanukkuminen, josta joku paskan kahjo on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin itsenäisyyslukutaito.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus ammuskella?
AF: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani ammuskelu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kadulla, luvan kanssa.
Eikö ammuskelu edes tullut nuoren keisarin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
AF: No olihan siinä toki melkoisesti salaista imua, täytyy myöntää. Mutta minä luin paljon ja söin pillereitä. Paljon pillereitä. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pillereitä.
Mutta lyhyesti sanottuna ammuskelu on siis pelkästään pahasta?
AF: No ehkä se oikein kohdennettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti liioittele, kun sanon, että kyllä ammuskelu pääsääntöisesti on luonnotonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on keisari?
AF: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa itsenäisyys elämässä etusijalle ja unohtaa tämä paskan keisarihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
AF: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi ammuskella vapaasti, kukaan meistä ei ole turvassa!
Näinhän se on. Kiitos, keisari Alexander Cashenberg!