Polttolinjalla
Vieraana Johtaja von Afäär
Johtaja Raul von Afäär on ehdottomasti sitä mieltä, että syöminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi johtajan lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Rv: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain syö ja syö; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu pikahaistattelu, josta joku samperin kahjo on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin nautiskeluvanhustenpalvonta.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus syödä?
Rv: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani syöminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti bussipysäkillä, luvan kanssa.
Eikö syöminen edes tullut nuoren johtajan mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Rv: No olihan siinä toki hitusen salaista himon kohdetta, täytyy myöntää. Mutta minä opiskelin paljon ja söin pottuja. Paljon pottuja. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pottuja.
Mutta lyhyesti sanottuna syöminen on siis pelkästään pahasta?
Rv: No ehkä se oikein kohdennettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti liioittele, kun sanon, että kyllä syöminen pääsääntöisesti on tuhoavaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on johtaja?
Rv: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa nautiskelu elämässä etusijalle ja unohtaa tämä samperin johtajahomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Rv: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi syödä vapaasti, kukaan meistä ei ole turvassa!
Näinhän se on. Kiitos, johtaja Raul von Afäär!