Polttolinjalla
Vieraana Kardinaali Cashenberg
Kardinaali Ulf af Burgenheim on ehdottomasti sitä mieltä, että sikailu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi kardinaalin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
UC: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain sikailee ja sikailee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu hirvinukkuminen, josta joku viden kahjo on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin itsenäisyyslukutaito.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus sikailla?
UC: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani sikailu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti Pottulassa, luvan kanssa.
Eikö sikailu edes tullut nuoren kardinaalin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
UC: No olihan siinä toki hitusen salaista himoittavaa, täytyy myöntää. Mutta minä opiskelin paljon ja söin pottuja. Paljon pottuja. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pottuja.
Mutta lyhyesti sanottuna sikailu on siis pelkästään pahasta?
UC: No ehkä se oikein kohdennettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti liioittele, kun sanon, että kyllä sikailu pääsääntöisesti on tuhoavaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on kardinaali?
UC: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa itsenäisyys elämässä etusijalle ja unohtaa tämä viden kardinaalihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
UC: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi sikailla vapaasti, kukaan meistä ei ole turvassa!
Näinhän se on. Kiitos, kardinaali Ulf af Burgenheim!