Polttolinjalla
Vieraana Kreivi Cashenberg
Kreivi Gertrud Feebleham on ehdottomasti sitä mieltä, että ryypiskely on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi kreivin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
GC: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain ryypiskelee ja ryypiskelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu huumoriammuskelu, josta joku viden dorka on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin perheitsenäisyys.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus ryypiskellä?
GC: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani ryypiskely oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti avaruudessa, luvan kanssa.
Eikö ryypiskely edes tullut nuoren kreivin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
GC: No olihan siinä toki jonkin verran salaista himoittavaa, täytyy myöntää. Mutta minä rukoilin paljon ja söin kalaa. Paljon kalaa. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti kalaa.
Mutta lyhyesti sanottuna ryypiskely on siis pelkästään pahasta?
GC: No ehkä se pieninä annoksina puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti valehtele, kun sanon, että kyllä ryypiskely pääsääntöisesti on paholaisesta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on kreivi?
GC: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa perhe elämässä etusijalle ja unohtaa tämä viden kreivihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
GC: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi ryypiskellä vapaasti, kukaan meistä ei ole todella vapaa!
Näinhän se on. Kiitos, kreivi Gertrud Feebleham!