Polttolinjalla
Vieraana Piispa Mähönen
Piispa Simeon af Burgenheim on ehdottomasti sitä mieltä, että kiroilu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi piispan lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
SM: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain kiroilee ja kiroilee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu teleskooppisyöminen, josta joku helvatan idiootti on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin rauhaitsekuri.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus kiroilla?
SM: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani kiroilu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti avaruudessa, luvan kanssa.
Eikö kiroilu edes tullut nuoren piispan mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
SM: No olihan siinä toki melkoisesti salaista vetovoimaa, täytyy myöntää. Mutta minä luin paljon ja söin pillereitä. Paljon pillereitä. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pillereitä.
Mutta lyhyesti sanottuna kiroilu on siis pelkästään pahasta?
SM: No ehkä se pieninä annoksina puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti valehtele, kun sanon, että kyllä kiroilu pääsääntöisesti on luonnotonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on piispa?
SM: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa rauha elämässä etusijalle ja unohtaa tämä helvatan piispahomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
SM: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi kiroilla vapaasti, kukaan meistä ei ole todella vapaa!
Näinhän se on. Kiitos, piispa Simeon af Burgenheim!