Polttolinjalla
Vieraana Paavi con Carne
Paavi Julius Feebleham on ehdottomasti sitä mieltä, että sikailu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi paavin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Jc: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain sikailee ja sikailee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu makkararyypiskely, josta joku perkuleen kahjo on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin rauhaperhe.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus sikailla?
Jc: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani sikailu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kotona, luvan kanssa.
Eikö sikailu edes tullut nuoren paavin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Jc: No olihan siinä toki paljon salaista innostavuutta, täytyy myöntää. Mutta minä juoksin paljon ja söin sinappia. Paljon sinappia. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti sinappia.
Mutta lyhyesti sanottuna sikailu on siis pelkästään pahasta?
Jc: No ehkä se pieninä annoksina puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti valehtele, kun sanon, että kyllä sikailu pääsääntöisesti on pahasta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on paavi?
Jc: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa rauha elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perkuleen paavihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Jc: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi sikailla vapaasti, kukaan meistä ei ole todella vapaa!
Näinhän se on. Kiitos, paavi Julius Feebleham!