Polttolinjalla
Vieraana Keisari Feebleham
Keisari Hassan Feebleham on ehdottomasti sitä mieltä, että rauhoittuminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi keisarin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
HF: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain rauhoittuu ja rauhoittuu; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu kotiryypiskely, josta joku paskan kahjo on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin lukutaitohyväntekeväisyys.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus rauhoittua?
HF: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani rauhoittuminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kadulla, luvan kanssa.
Eikö rauhoittuminen edes tullut nuoren keisarin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
HF: No olihan siinä toki runsaasti salaista imua, täytyy myöntää. Mutta minä urheilin paljon ja söin muusia. Paljon muusia. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti muusia.
Mutta lyhyesti sanottuna rauhoittuminen on siis pelkästään pahasta?
HF: No ehkä se tarkkaan suunniteltuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti puhu liikoja, kun sanon, että kyllä rauhoittuminen pääsääntöisesti on syntiä.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on keisari?
HF: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa lukutaito elämässä etusijalle ja unohtaa tämä paskan keisarihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
HF: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi rauhoittua vapaasti, kukaan meistä ei pääse paratiisiin!
Näinhän se on. Kiitos, keisari Hassan Feebleham!