Polttolinjalla
Vieraana Puhemies af Burgenheim
Puhemies Heinz Feebleham on ehdottomasti sitä mieltä, että syöminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi puhemiehen lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Ha: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain syö ja syö; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu naisammuskelu, josta joku perhanan kaista on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin itsekuriperhe.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus syödä?
Ha: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani syöminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kansakoulussa, luvan kanssa.
Eikö syöminen edes tullut nuoren puhemiehen mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Ha: No olihan siinä toki jonkin verran salaista viehätystä, täytyy myöntää. Mutta minä rukoilin paljon ja söin kalaa. Paljon kalaa. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti kalaa.
Mutta lyhyesti sanottuna syöminen on siis pelkästään pahasta?
Ha: No ehkä se ammattimaisesti suoritettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti ole kohtuuton, kun sanon, että kyllä syöminen pääsääntöisesti on paholaisesta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on puhemies?
Ha: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa itsekuri elämässä etusijalle ja unohtaa tämä perhanan puhemieshomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Ha: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi syödä vapaasti, kukaan meistä muista ei nauti elämästään!
Näinhän se on. Kiitos, puhemies Heinz Feebleham!