Polttolinjalla
Vieraana Johtaja von Afäär
Johtaja Alfred Cashenberg on ehdottomasti sitä mieltä, että juominen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi johtajan lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Av: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain juo ja juo; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu rasvanukkuminen, josta joku samperin kaista on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin käytöstavathyväntekeväisyys.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus juoda?
Av: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani juominen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti bussipysäkillä, luvan kanssa.
Eikö juominen edes tullut nuoren johtajan mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Av: No olihan siinä toki runsaanlaisesti salaista himon kohdetta, täytyy myöntää. Mutta minä matkustelin paljon ja söin sokeria. Paljon sokeria. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti sokeria.
Mutta lyhyesti sanottuna juominen on siis pelkästään pahasta?
Av: No ehkä se oikeassa paikassa puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti suurentele asiaa, kun sanon, että kyllä juominen pääsääntöisesti on degeneroivaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on johtaja?
Av: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa käytöstavat elämässä etusijalle ja unohtaa tämä samperin johtajahomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Av: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi juoda vapaasti, kukaan meistä ei voi olla ylpeä itsestään!
Näinhän se on. Kiitos, johtaja Alfred Cashenberg!