Polttolinjalla
Vieraana Paroni von Afäär
Paroni Hans von Afäär on ehdottomasti sitä mieltä, että sikailu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi paronin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Hv: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain sikailee ja sikailee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu musiikkijuominen, josta joku samperin idiootti on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin kauneuskauneus.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus sikailla?
Hv: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani sikailu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kaapissa, luvan kanssa.
Eikö sikailu edes tullut nuoren paronin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Hv: No olihan siinä toki paljon salaista himon kohdetta, täytyy myöntää. Mutta minä juoksin paljon ja söin sinappia. Paljon sinappia. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti sinappia.
Mutta lyhyesti sanottuna sikailu on siis pelkästään pahasta?
Hv: No ehkä se ammattimaisesti suoritettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti ole kohtuuton, kun sanon, että kyllä sikailu pääsääntöisesti on pahasta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on paroni?
Hv: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa kauneus elämässä etusijalle ja unohtaa tämä samperin paronihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Hv: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi sikailla vapaasti, kukaan meistä muista ei nauti elämästään!
Näinhän se on. Kiitos, paroni Hans von Afäär!