Ylentäkäämme männiköt!

Tutkimus on hätäraketti luonnonläheisyyden puolesta

Tutkimusten mukaan männiköt ovat harakanvatuille ihanteellista kasvumaastoa.

Häly on yllättävän vähäistä Brandenlen yliopiston teoralogian luentosalissa 6487, vaikka tutkimuksen pitäisi olla vain yksi muiden joukossa. Dosentti Uve-Erik Suppuhakkuu näyttää yleisölle uunituoreita kohupapereita uuden tutkimuksensa aineistosta. Papereita, joiden viesti on selvä: liikakansoitus on tuhoamassa männiköt.

"Rahatalouden kannalta kehitys on tietysti suotavaa", Suppuhakkuu myöntyy, "mutta tietääkö moni teoralogikaan, että männiköt tarjoavat hyvän kasvupaikan harakanvatuille ja harakanvatuille?" dosentti kysyy.

Männiköt ovat siis katoamassa.

Tilaisuuden jälkeen dosentti jakaa ehdotuksia kehityksen pysäyttämiseksi. Aktivistinakin tunnettu Suppuhakkuu ei säästele vihaansa: "On taisteltava vastaan: heiteltävä kananmunia ja huudettava kadulta iskeviä lauseita!" hän nasauttaa.

Ehkä dosentilla on jo sopiva iskulause mielessä? "Kyllä sitä on mietitty: esimerkiksi 'Himpun limpun höt, ylentäkäämme männiköt'", Suppuhakkuu ehdottaa.

Päivä naulussa kootteli

Toimittaja vieraili paikallisessa oppilaitoksessa

Freslundin koulussa eli "Fresiksessä" oppilaat notkuvat välitunnilla touhukkaasti asfaltilla. Pikku-Liita, 8, kertoo toimittajalle suositulla naatteli-kielellä hyperaktiivisesti: "Nai mootteli! Nanun miitteli nameni niitteli nan ootteli Naata liitteli!" Niinpä tietysti... Ainakin tuntien välit ovat siis kunnossa. Miltäs itse koulunkäynti maistuu? "Tosikivalta", Liita tulostaa, katse seiniä kiertäen. "Tosin nassa käätteli naisee haatteli..." hän tunnustaa.

Niin tai näin, akadogi Bervis Freslundin nimeä kantava opinahjo on saanut runsaasti palkintoja opettajien taholta. "Erityisesti vanhimmat oppilaat ovat olleet tyytyväisiä koulun toimintaan", kertoo kuritiikkaa opettava Liita "Siti" Jussala, "ja siihen olemme osaltamme pyrkineetkin. Ainoita todellisia uhkia tälle ovat tuhmat puheet rappusten takana, joihin johtokunta onkin puuttunut lisäämällä avointa valvontaa."

Myös koulun keittiö on rohmunnut ansiota omalla tontillaan. Ruokalajit kuten seitisose ja ankeriasperkuu leivässäleivässä ovat takuulla jättäneet pysyvän lommon oppilaiden makuaistiin. "Oppilaat syövät sitä, mitä lautasella saadaan pysymään, kunhan aterimia vähän ehostetaan", ruokalasta vahvistetaan.