Polttolinjalla
Vieraana Professori Feebleham
Professori Felix Feebleham on ehdottomasti sitä mieltä, että rauhoittuminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi professorin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
FF: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain rauhoittuu ja rauhoittuu; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu paniikkitelevisionkatselu, josta joku paskan dorka on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin itsekuriperhe.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus rauhoittua?
FF: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani rauhoittuminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti keittiössä, luvan kanssa.
Eikö rauhoittuminen edes tullut nuoren professorin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
FF: No olihan siinä toki hitusen salaista imua, täytyy myöntää. Mutta minä opiskelin paljon ja söin pottuja. Paljon pottuja. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pottuja.
Mutta lyhyesti sanottuna rauhoittuminen on siis pelkästään pahasta?
FF: No ehkä se ammattimaisesti suoritettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti ole kohtuuton, kun sanon, että kyllä rauhoittuminen pääsääntöisesti on tuhoavaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on professori?
FF: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa itsekuri elämässä etusijalle ja unohtaa tämä paskan professorihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
FF: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi rauhoittua vapaasti, kukaan meistä muista ei nauti elämästään!
Näinhän se on. Kiitos, professori Felix Feebleham!