Musiikki
Iki-Heffelström ja paradoksaalinen näkökulma
Kesän kuumimman hittialbumin pääarkkitehtina on tänäkin vuonna Vauhtikumppanit. Tässä ote heidän uudelta härskinrohkealta levyltään 'Metsänakin metsä':
Vain kirpeä rusketus on muistona tästä jäätelökesästä,
kun hiki päässä louhittiin kaffetta lemmenpesästä!
Vauhtikumppanit-ryhmän keulahahmo, säveltäjä ja sanoittaja Per Iki-Heffelström, tilität uudella levyllänne siitä, miten "munamme pesästä hamuttiin makiaa". Mitä se tarkoittaa?
PI: No mulle se on lähinnä paradoksaalinen näkökulma, jonka yhdistän naisiin.
Aha. Entäpä miten uusi tuotoksenne on otettu vastaan?
PI: Kiitos, tosi innoissaan. Fanit ovat suitsuttaneet ylistystä päälle jokaisella keikalla. Emakkomageeta!
Fanit siis tykkäävät, entä ns. julkinen jengi?
PI: No ainahan löytyy niitä helkkarin rillinakkeja, joilla aunus karistaa pölyt heti kun joku tekee jotain valaisevaa ja siis todella uutta. Mutta ei me niiden perään itketä - paljon. Tärkeintä on olla uskollinen itselleen.
Aha. Soitat ja teet lauluja myös toiselle bändillesi, nimeltään "Tuut tuut -poni", jonka kohderyhmänä ovat lapset. Minkälaista musiikkia tämä ryhmä soittaa?
PI: No me ollaan just julkaistu ensimmäinen sinkku, josta on tarkoitus tulla sellainen bändin teemalaulu. Se menee osapuilleen näin:
On tuut tuut - tuut tuut - poni vaan,
tuut tuut -poninen!
Perseest' on tuo poni juu,
ja suussaan sääriluu!
Vai sääriluu... Oletko varma, että tuo sopii lastenlauluun?
PI: Kyllä sen pitäisi sopia.
No, eipä tässä sitten muuta. Kiitoksia, Per Iki-Heffelström!