Polttolinjalla
Vieraana Kreivi Cashenberg
Kreivi Klaus Cashenberg on ehdottomasti sitä mieltä, että syöminen on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi kreivin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
KC: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain syö ja syö; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu turboammuskelu, josta joku viden nuija on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin lukutaitoitsenäisyys.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus syödä?
KC: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani syöminen oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti avaruudessa, luvan kanssa.
Eikö syöminen edes tullut nuoren kreivin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
KC: No olihan siinä toki runsaasti salaista himoittavaa, täytyy myöntää. Mutta minä urheilin paljon ja söin muusia. Paljon muusia. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti muusia.
Mutta lyhyesti sanottuna syöminen on siis pelkästään pahasta?
KC: No ehkä se tarkkaan suunniteltuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti puhu liikoja, kun sanon, että kyllä syöminen pääsääntöisesti on syntiä.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on kreivi?
KC: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa lukutaito elämässä etusijalle ja unohtaa tämä viden kreivihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
KC: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi syödä vapaasti, kukaan meistä ei pääse paratiisiin!
Näinhän se on. Kiitos, kreivi Klaus Cashenberg!