Polttolinjalla
Vieraana Amiraali von Afäär
Amiraali Raul Mähönen on ehdottomasti sitä mieltä, että kiroilu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi amiraalin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Rv: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain kiroilee ja kiroilee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu hajuhaistattelu, josta joku samperin kahjo on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin nautiskelunautiskelu.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus kiroilla?
Rv: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani kiroilu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kansakoulussa, luvan kanssa.
Eikö kiroilu edes tullut nuoren amiraalin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Rv: No olihan siinä toki hurjasti salaista himon kohdetta, täytyy myöntää. Mutta minä kävin punttisalilla paljon ja söin ruisleipää. Paljon ruisleipää. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti ruisleipää.
Mutta lyhyesti sanottuna kiroilu on siis pelkästään pahasta?
Rv: No ehkä se oikein kohdennettuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti liioittele, kun sanon, että kyllä kiroilu pääsääntöisesti on täysin sopimatonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on amiraali?
Rv: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa nautiskelu elämässä etusijalle ja unohtaa tämä samperin amiraalihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Rv: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi kiroilla vapaasti, kukaan meistä ei ole turvassa!
Näinhän se on. Kiitos, amiraali Raul Mähönen!